Kohta se on taas täällä - kotimainen jalkapallokausi. Luonnonnurmi ei vielä huhtikuussa muumilaakson tapaan viherrä, mutta tekonurtsit ovat sentään suurimmaksi osaksi jo vapautuneet lumesta ja jäästä. Veikkausliigakauden kenraalina voidaan pitää liigacupin finaalia johon tänä vuonna selviytyivät FC Lahti ja JJK Jyväskylästä. Perinteisesti ottelu on pelattu Finnair/Sonera Stadionilla, mutta jostain käsittämättömästä syystä Helsingissä ei saatu lämmitettävää muovikenttää pelikuntoon. Lahden kisapuistosta pelikuntoinen kenttä löytyi, ja pienellä improvisoinnilla paikalliset puuhamiehet olivat saaneet muunnettua harjoituskentän puolentoista tuhannen ihmisen väliaikaiseksi stadioniksi. Auringonpaiste ja oman kylän joukkue houkuttelivat siirrettävät katsomot ja kentän laidat täyteen jalkapallon ystäviä. Jostakin talviuniltaan olivat paikalle kömpineet monet tutut futisnaamat ja kaikkien kasvoilla näkyi sama virne. Taas mennään!
Ottelun ensimmäisellä puoliajalla JJK vaikutti valmiimmalta alkavaan kauteen, ja siirtyikin 0-1 johtoon kulmapotkun jälkitilanteesta. Lahden pienikokoinen joukkue oli alakynnessä, ja valmentaja Kautosen pelipaikkaruletti näytti arponeen pelaajat jälleen varsin epäloogisille paikoille. Jälkimmäisellä jaksolla painopiste kuitenkin siirtyi JJK:n päätyyn, ja lopulta FC Lahti vei historiansa toisen liigacupin aivan viime minuuteilla syntyneellä voittomaalilla. Europaikkoja - tai edes palkintorahoja - ei liigacupista jaeta, joten titteli unohtunee nopeasti sekä pelaajien että kannattajien mielistä tosipelien alkaessa. Ja viikonloppunahan ne Veikkausliigassa alkavat. "Talvi on ohi, kevät on tullut, ja elämä on ihanaa!"
