Vaikka liftaaminen olikin jännää ja ilmaista, aikataulu alkoi painaa jo päälle, sillä Färsaarten lentoon oli aikaa enää muutama päivä ja tuhatkunta kilometriä. Pelkät istumapaikat eivät yöjuniin montaa kymppiä maksa, makuupaikoissa hinta olisi ollut kaksinkertainen. Penkit ovat kuitenkin leveitä ja pehmeitä, ja junalipun kylkiäisiksi jaetaan torkkupeitto, matkatyyny, silmälappu ja korvatulpat, jotka olettamukseni mukaan saa pitää myös matkan jälkeen. See no evil, hear no evil-moodissa, sikiöasentoon kääriytyneenä sai nukuttua jotenkuten. Aamupala Alepasta, kamat jälleen uuteen vandrarhemiin ja kaupunkia katselemaan.
Trondheim oli ensimmäinen kunnollisen kokoinen kaupunki sitten Oulun - paljon kivoja kahviloita joissa ei ollut varaa juoda kahvia, vanhoja puutaloja joen varressa ja lenkkeileviä norjalaisia. Nettiä selaillessani huomasin että naapurikylässä olisi illalla divarimatsi. Päätin lähteä lähiömatkalle Ranheimiin tarkastamaan tilanteen. Ranheimiin pääsi kätevästi paikallisbussilla muutamalla eurolla. Norjalaisessa lähiössä ei ole harmaita kerrostaloja, siellä on siistejä omakotitaloja mäenrinteessä citymaasturit pihassa. Paikallinen kylän nimeä kantava seura on perustettu jo viime vuosisadan alkupuolella, mutta viime vuosina se on alistettu Rosenborgin farmijoukkueeksi, ja pelaa täysin norjalaisin voimin. "Stadion" oli pettymyksekseni pelkkä putkikatsomo kumimattokentän reunalla, porukkaa nyt sentään oli muutama sata. Oheispalveluista mainittakoon perinteisen makkaranmyynnin lisäksi puoliaikavohvelit. Vohvelirautahan on norjalainen keksintö. Muita norjalaisia keksintöjä ovat aerosolipullo ja juustohöylä. Meillä suomalaisilla on sentään AIV-rehu ja astiankuivauskaappi millä elvistellä. Ottelu päättyi 1-1, ilma oli kylmä mutta hilloa sai ottaa niin paljon kuin halusi.
Trondheimista Bergeniin ei ole kummoinen matka, mutta rautatieverkosto on rakennettu niin että ensin on matkustettava Osloon asti ja vaihdettava siellä Bergenin junaan. Kokeneena junamatkaajana osaan kuitenkin sulkea itseni tietynlaiseen transsitilaan jossa ajan kuluminen tai kulumattomuus menettää merkityksensä, ja kymmentuntinenkin matka tuntuu sujahtavan hetkessä. Kaksikymmentuntinen matka sujahti siis kahdessa hetkessä, ja aamulla olin Bergenissä, tällä kertaa tosin lähes koko yön valvoneena. Hostellille ei tietenkään päässyt ennen iltapäivää, joten 7 tuntia pitäisi jossakin zombiena vaellella. Ei mutta onhan mulla teltta matkassa, ajattelin. Tiesin kyllä että jokamiehenoikeudet eivät sisällä puistoissa leiriytymistä, mutta yritin etsiä suojaisan paikan josta kukaan ei muutamaan tuntiin löytäisi. Kaikki meni hyvin lähes puolille päivin asti, jolloin heräsin teltan ulkopuolelta kuuluvaan norjankieliseen molpotukseen. "Who shall go there" huusin ulos, ja vastaukseksi sain "This is the norwegian police, please come out!" Näkemisen arvoinen oli varmasti ilmeeni, kun työnsin pääni ulos teltan ovesta, mutta sitä se oli myös poliisipartiolla. Hetken mietittyään miten tällaisen irtolaisen kanssa toimitaan, antoi partio minulle 15 minuuttia aikaa kerätä kamani ja häipyä. "No Johan tässä joutaakin tähän aikaan herätä" -totesin ja pakkasin tavarani. Oikein mukavia poliiseja olivat, moikkasivatpa vielä myöhemmin kylillä kun vastaan ajoivat.
Bergenin hotelli oli siinä mielessä hassu ettei siellä ollut lainkaan henkilökuntaa. Tämä konseptihan on käytössä esimerkiksi Omena hotelleissa, mutta yhteismajoituspaikoissa vastaavaa en ole ennen nähnyt. Siellä sitten oltiin kuin BB-talossa keskenämme kaikenmaalaiset reissaajat. Juttu kulki, ja päätettiin keskiviikon kunniaksi hakea lähikaupasta muutama olut jotta juttu kulkisi vieläkin korkealentoisemmin. No ei saanut kaupasta enää ykkösolutta vahvempaa varttia yli kahdeksan. Italialaiselle kaverille oli täysin absurdi ajatus että kauppa joutuu lopettamaan kaljanmyynnin vaikka maitoa ja leipää vielä saa. Itse en vain tiennyt että Norjassa ollaan tässä asiassa tuntia meitä tiukempia. Jos blogini voi jollekin jotain opettaa, niin olkoon tämänkertainen tiedonjyvä se että Norjassa ei saa kasin jälkeen keskiolutta. Baarista olutta kuitenkin sai. Se maksoi kympin joten juotiin vain yhdet. Hyvä niin, sillä seuraavana päivänä olisi lento Färsaarille, jossa juotaisiin luultavasti yhdet jos toisetkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti