Tbilisi loves you!

Heti alkuun pahoitteluni blogissa koko kesän jatkuneesta hiljaiselosta, mutta nyt onkin rinkkaan runnottu niin pitkät eväät että päivityksiä pitäisi riittää aina talvipakkasille asti. Kämppä on irtisanottu, irtaimisto roudattu Elimäen perukoille ja kasistneljään-toimistoduunille heitetty hetkeksi hyvästit. Passiin saatiin jo ennen matkalle lähtöä muutama mielenkiintoinen viisumi, ja lisää olisi tarkoitus hankkia matkan varrella.

Miten sattuikaan, oravanpyörästä pakeneminen sattui yksiin maajoukkuepelin kanssa. Ensimmäiseksi kohteeksi siis Georgia ja sen pääkaupunki Tbilisi. Paljon olin kuullut hyvää Georgiasta ennen matkaa. Vanhaa arkkitehtuuria ripoteltuna kuvankauniiseen maisemaan, huikean hyvää ruokaa ja juomaa sekä paikallista ystävällisyyttä mallia "vieraat ovat lahjoja jumalilta." Tbilisiin lentelin Ukraine Airlinesillä, joka veloitti yhdensuunnan matkasta noin 150€. Eilisiltainen Espanja-kotipeli ja etenkin senjälkeinen juhlinta teki matkustamisesta hieman epämukavaa, ja Tbilisiin puoliltaöin saapuessa olikin jo aika valmis petiin.
Aamuun mennessä myös Ville oli löytänyt tiensä baarikierrokselta hostellille, joten ei muuta kun kaupunkia tutkimaan. Hetihän Tbilisiin tykästyi, rakennuskanta on sympaattisen rosoista, olematta kuitenkaan mitään neuvostohirvityksiä. Ruoka oli juuri niin hyvää kun olin antanut itselleni kertoa ja kaikenlainen tyrkyttämisen tai kusettamisen mentaliteetti tuntui puuttuvan kaupungista tyystin. Vielä ei Suomen värejä kaupungilla juuri näkynyt, joten iltaa vietimme Azerbaizanilais-Saksalais-Suomalaisessa seurassa. Maanantaina paikalle saatiinkin jo Suomifanien pääjoukko. Nähtävyydet jäivät vähemmälle huomiolle ja iltapäivä sekä ilta vietettiin hyvässä seurassa tarinoiden, syöden ja sivistyneesti juoden.

Sitten koittikin jo matsipäivä. Iltapäivällä suuntasimme kaupunkia vierustavan vuoren huipulle, kun sinne kerran köysiratahässäkällä pääsi. "Herranjumala, täällähän on huvipuisto." Meno oli kun Tykkimäellä ja Visulahdessa yhteensä. Fiksuna vetona hyökkäsimme vuoristorataan heti syömisen jälkeen, mutta koko seurueen pysyivät kuitenkin vatsalaukussa. Turha varmaan sanoa että maisemat kaupungin yli olivat huikeita.
Tunnelmaa kohotimme jonkin sortin tavernassa. Kovasti tuntuivat muutkin matkaajat kaupunkia kehuvan. Viinitiloilla ja kylpylöissä oli käyty ja Khinkaleita syöty. Stadionille saimme vielä talsia ilman poliisivalvontaa, matsin jälkeen tilanne olisi toinen. Kovasti tuntui olevan ihmisiä liikkeellä, Dinamo Arena oli melkeinpä täynnä. Myös Georgialaisten kannustus oli sitä luokkaa että jäimme auttamatta omalla muutaman sadan hengen mobillamme kakkosiksi volyymitasossa. Eipä se silti estänyt meitä möykkäämästä ääntämme käheäksi jälleen kerran. Tällä kertaa saimme lauleskelustamme myös palkinnon, kun Suomi otti - uskallan sanoa - ansaitun vierasvoiton toisen puoliajan rankkarimaalilla. Seuraajiensa otteille hyväksyvästi nyökkäili myös itse kuningas Litmanen ajattoman tyylikkäissä collegehousuissaan.  

Voitto tuli ja asiaankuuluvat voitonjuhlat tottakai. Nyt poliisi oli kiinnostuneempi kulkureiteistämme, ja seurasi meitä koko matkan jo iltapäivällä hyväksi havaittuun tavernaan. Alkuyöstä muutaman oluen ja Bruce Dickinson-vitsin jälkeen kuppilasta poistuessamme olivat poliisit vieläkin parkissa baarin edessä. Enpä ole ennen poliisikyytiä saanut hostellille, mutta nyt suorastaan vaadittiin kyytiin, ja ihan ovelle asti vietiin. Seuraavana aamupäivänä kamat kiireellä kasaan ja kohti Borjomiin lähtevää junaa. Mutta siitäpä taidan kirjoitella myöhemmin.