Afroliigaa Casablancassa

Tangierin piipahdus tuntui vähän hukkareissulta, kun ei kaupungissa ollut otteluja tarjolla, enkä ilmapiiristäkään sen kummemmin perustanut. Onneksi junalla pääsee, ja perjantai-iltana olinkin jo ihmettelemässä Casablancaa. Marokon bisneskaupungiksi tituleeratussa Casablancassa ei ole ahdasta vanhaakaupunkia mattokauppiaineen tai kujat tukkivia muuleja sekalaisine kuormineen. Ja sehän oli tervetullutta vaihtelua. Kaupungin arkkitehtuuri on näkemisen arvoista, leppoisilla bulevardeilla kelpaa käyskennellä ja kahviloissa siemailla kaikenmaailman erikoiskahveja. Majoitukseksi valitsin teeman mukaan ihan oikean hotellin ikiomalla huoneella ja suihkulla. Varsinaisia nähtävyyksiähän tuolla ei Hassan tokan moskeijaa lukuunottamatta ole. Ihan vaikuttavan näköinen pytinki se oli, tosin hartaana ateistina en sisään tohtinut, enkä tiedä olisiko sinne pakana edes päässyt.

Casablanca on kiistatta Marokon jalkapallopääkaupunki, kaupungin herruudesta taistelevat Wydad ja Raja. Alunperin haaveissani oli nähdä näiden kahden välinen derby, joka on ehkä koko maanosan suurin yksittäinen ottelu. Ohjelmat menivät kuitenkin helmikuussa täysin uusiksi, kun paikalliselta palloliitolta ilmeisesti unohtui Afrikan mestaruusturnauksen aiheuttama sarjatauko. Eipä siinä, seurajoukkueiden confederaatiocuppia, joka on Afrikkalainen vastine euroliigalle, oli lauantai-illan ratoksi tarjolla. Wydad Casablanca kohtasi siis Togolaisen As Douanesin ja ainakin oman ymmärrykseni mukaan parin voittaja jatkaa lohkovaiheeseen.


Melkeinpä riemunkiljahduksia allekirjoittaneessa aiheutti fakta että stadion  Mohammed V, jonka kaupungin molemmat joukkueet jakavat, sijaitsee kävelymatkan päässä hotellistani. Taksejakin luulisi siis saavan kätevästi molempiin suuntiin. Marokossa muuten joka toinen asia tuntuu olevan nimetty viidennen Mohammedin mukaan, täytyy olla eritärkeä jätkä. Ottelun myöhäinen päättymisaika 22 ja osia mietitytti kuitenkin sen verran että päätin kävellä itsepiirtämäni kartan turvin stadikalle, jotta näen onko reitti sellainen että sen viitsii pimeässäkin rauhallisin mielin käppäillä takaisin. "Tuosta kulmalta kun tullessakin muistaa kääntyä vasempaan niin ei löydä itseään hökkelikylästä. Joo tää on ihan kakunpala". Lipputoimistoa ei tahtonut löytyä betonikolossin mistään kulmalta, mutta avuliaat santarmit sujuvalla Ranskalla neuvoivat oikeaan suuntaan. Tai kaksi ensimmäistä neuvoi väärään, mutta kolmannen kohdalla natsasi. Lippuja myytiin paperiarkin kokoisesta aukosta joka oli peltisaksilla väkerretty viiden jalan merikontin kylkeen. Työnsin pääni sisään luukusta ja minua tuijotti hölmistyneen näköinen käppänä. Hetken toisiamme ihmeteltyämme olin 100 dirhamia köyhempi ottelulipun omistaja.

Oikea sisäänmenoporttikin löytyi lopulta, ja parhaille paikoillehan sitä tälläkin kertaa pääsi. Muutaman metrin päässä Togolaisjoukkueen johto pönötti kahta numeroa liian pienissä pikkutakeissaan. Anteeksi rasistinen ilmaisuni, mutta kaverit näyttivät juuri siltä että jalkapallojoukkueen lisäksi olisivat varmasti kykeneviä pyörittämään myös toimivaa sotilasjunttaa. Joukkueet saateltiin asiaankuuluvien hymnien kaikuessa kentälle, ja ottelu alkoi. Nopeasti kävi ilmi että Douanesin pelaajat ovat joka osa-alueella muutaman askeleen isäntiä jäljessä. Puolentunnin kohdalla peli oli jo 2-0 kotijoukkueelle ja vastustajan laitapakkikin lähtenyt kahden keltaisen kortin saattelemana kohti kotimatkaa. Wydad-kannattajien valikoimasta löytyi ilotulitusraketteja ja laulelmia jotka etäisesti muistuttivat 80-luvun finnhitsejä. Ainakin yhden Marion Rungin ikivihreän olin tunnistavinani. Saattoi se olla Katri-Helenakin, tiedä nyt näistä. Ottelun tunnelma ei kuitenkaan missään vaiheessa kohonnut mitenkään järisyttävän megalomaaniseksi.

Lopputulos 3-0 antaa Wydadille hyvät asetelmat ensi kuussa pelattavaa vierasottelua ajatellen. Täytyykin muistaa katsoa josko Togolaiset sittenkin kykenevät ihmeeseen kotonaan. Itse en kotimatkallani eksynyt hökkelikylään, mutta en onnistunut taksiakaan saamaan. Kolmen kilometrin iltakävelyn väsyttämänä siis nukkumaan ja seuraavana aamuna kohti uusia seikkailuja.