Aikahyppy Fèsiin

Viimeiseksi etapiksi Marokon kiertueella valikoitui Fes, jonka autovapaa vanhakaupunki on maailman suurin.  Medinan sokkeloihin sukeltaessa tuli melkoinen Sam Beckett-fiilis, tuntui kuin olisi siirtynyt ajanlaskussa viitisensataa vuotta taaksepäin. Aasi oli kuormajuhtana vielä kovassa käytössä, törmäsinpä paikalliseen kaasupullonjakelijaankin joka aasin selästä nakkeli nestekaasuja asiakkailleen. Suunnistaminen pikkukujien labyrintissa on täysin mahdotonta, ja paras keino nauttia Medinan tunnelmasta onkin rehellisesti hukata itsensä, haahuilla aikansa ympäriinsä ja jalkojen väsyessä maksaa muutama dirhami pikkupojalle joka mielellään taluttaa eksyneen turistin lähimmälle ulosmenoportille. Majoitukseksi otin jälleen perinteisen Riadin, jota pyöritti sekalainen joukko paikallisia miehiä. Tai käytännössä paikkaa piti pystyssä talon ainoa naistyöntekijä, miesten keskittyessä lähinnä sohvalla löhöilyyn, hasiksen poltteluun ja vieraiden viihdyttämiseen.

Myös Fesissä pelaa kaksi pääsarjajoukkuetta: Wydad ja Maghreb. Saapumispäivälle oli allakoitu Wydadin ottelu Moghren Tetouania vastaan. Myös Fesissä stadion on rakennettu kauas keskustasta, täällä se tosin on ymmärrettävää, kun koko keskusta on Unescon maailmanperintölistalla. Tuskinpa kieroinkaan kunnanisä kehtaisi sinne puskutraktoreita päästää futiskenttää raivaamaan. Kyyti stadikalle hoitui kätevästi kun yksi sohvalla makailevista kylänmiehistä oli omalla autollaan matkalla samoille kulmille. Taksin löytäminen takaisinkaan päin ei pitänyt olla ongelma, vieressä kun sijaitsee yliopistollinen sairaala, johon kohtuuhintaiset kauniinpunaiset petit-taksit kuskaavat rampoja ja muita vaivaisia jatkuvana virtana. Stadikka löytyi miljoonakaupungin laidalta, se oli pitkälti saman näköinen kuin Rabatin ja Casablancankin betonimöhkäleet.

Lippukojuja ei taaskaan tuntunut näkyvän missään, mutta otin suunnan kohti porttia jossa näkyi ja kuului olevan jonkinlainen hässäkkä käynnissä. Järkkäreiden kanssa siinä kiisteltiin oikein porukalla, toiset tuntuivat pääsevän sisään toiset eivät. Itsekin yritin ouikahtaa portista sisään, mutta makkarapalkkalainen nappasi niskasta kiinni, näköjään tuossa vaiheessa olisi lippu pitänyt jo olla. Siinä sitten kyselemään "ticket,piljet,sivuplee?" Ei tuntunut tehoavan ja minut viittoiltiin pois jonoa tukkimasta. Komisario Columbon näköinen käppänä, sinapinvärisessä trenssitakissaan kuitenkin pelasti tilanteen käskyttämällä järkkärit päästämään minut sisään. Ei ollut ensimmäinen kerta kun näissä vähän eksoottisemmissa paikoissa minua luullaan kykyjenetsijäksi. "You don't pay, very welcome!" totesi Peter Falk, enkä siinä sitten tohtinut korjata ettei tässä mitään uusia supertähtiä Euroopan kentille olla etsimässä.  

Otin paikan pääkatsomosta lipan alta, ja sinne oli etsiytynyt myös suurin osa kotijoukkueen kannattajista, sillä kenttää kasteli melkoinen ukkoskuuro. Vierasmatkalaisia oli paikalla useita satoja, ja hetkittäin he saivatkin ilmoille enemmän ääntä kuin kotijoukkueen pääkatsomoon sateensuojaan juosseet fanit. Peli oli jännittävä ja hyvätasoinen märästä kentästä huolimatta. Wydad voitti 2-1, kukaan ei tapellut, mellakkapoliisia ei tarvittu ja suklaapatukoita kaupitelleet pikkupojat taatusti söivät itse enemmän Marsseja kuin saivat myytyä. Matsin jälkeen taksi löytyi heti, hinta reilun kymmenen kilometrin matkasta oli vähintäänkin reilu 5€. Halvemmallakin olisin päässyt jos olisin hintaa tingatessa tajunnut ensin katsoa että nyt sattui kohdille maan ensimmäinen taksi jossa on toimiva taksamittari.

Yhteenvetona Marokon turneesta todettakoon että jalkapallo täällä on hyvätasoista ja siihen suhtaudutaan asiaankuuluvalla intohimolla. Kaupungit ovat keskenään erilaisia, joten mielenkiinto pysyy kivasti yllä kun tasaisin väliajoin vaihtaa maisemaa. Hintataso on edullinen, rahaa kului yhdentoista päivän aikana noin 400 euroa, sisältäen majoitukset, sapuskat, tupakit, juna- ja matsiliput ja hihastanykijöille jaetut pikkuhilut. Kehuttakoon että alkoholiin tai muihin päihteisiin rahaa meni tasan 0 euroa. Huomenna matka jatkuu vielä muutamaksi päiväksi Espanjan Gijoniin, ja siellä aion hankkiutua jo matsipäivän aamuna sellaiseen kumaraan että matka&känniääliövastaava T Nätkinniemi saa kantaa minut adjutanttiensa avustamina otteluun ja sieltä pois. Salem aleikum vaan kaikille!