Kiehtova, Kaoottinen Marrakesh

Talviloman matkakohdetta pähkäillessäni kritereinä olivat tottakai paikallinen futiskulttuuri ja elämisen ja olemisen edullisuus&eksoottisuus. Määränpääksi valikoitui Marokko jo siitäkin syystä että siihen sai kätevästi yhdistettyä Espanja - Suomi mm-karsintapelin. No olisi saanut, jos eivät olisi heittäneet matsia mahdollisimman kauas pohjoisrannikolle Gijoniin. Norwegianin edukkaat lennot Marrakechiin siis ja otteluohjelmaa tutkailemaan. Tarkat pelipäivät ovat yleensä tiedossa vasta kolme päivää ennen ottelua joten ihmeempiä valmisteluja ei pystynyt / joutunut tekemään. Onnekseni paikallinen divarijoukkue Kawkab arvottiin

pelaamaan sunnuntaina, joten pääsin heti ensimmäisenä päivänä kuningaspelin makuun.

Grand Stade de Marrakech on päätetty pystyttää moottoritien varteen kymmenen kilometrin päähän kaupungista, joten sinne pääseminen aiheutti pienimuotoista päänvaivaa. Majataloni isännältä yritin udella keinoja perillepääsyyn, mutta paras saamani neuvo oli "Koita mennä Casablancaan menevään bussiin, kirjotan sulle paperinpalalle että jättäkää pois stadionin kohdalla, niitä lähtee aina silloin tällöin." Ehkei kuitenkaan koiteta tuota, muuten olisin jossain jättömaalla motarin varressa orpona. Lähdin siis hieromaan kauppaa paikallisten taksisuhareiden kanssa. Vanhankaupungin laidalta löytyikin luotettavan oloisia nahkatakkiäijiä, ja silmämääräisesti valitsin edes etäisesti luotettavan oloisen goijarin. Matkan hinnaksi hetken tinkaamisen jälkeen sovittiin 100 dirhamia (10€) meno ja saman verran paluumatkasta. Yritin vielä porkkanana tarjota että maksaisin 50 rahaa menosta ja 150 paluusta sikälimikäli tämä veijari minut oikeasti tulee vielä hakemaankin. Tähän ei kaveri tarttunut, joten matkaan lähdettiin puolet nyt, puolet kun homma on valmis-periaatteella. 

Stadion oli uusi ja hulppean näköinen. Betonia ei oltu jätetty tutun harmaaksi, vaan kellertävän rakennelman ulkonäkö oli upeasti sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Lipputiski löytyi pienen kyselemisen jälkeen ja vaihtoehdoiksi tarjottiin 5€ tai 3€ hintaisia lippuja. Otin kalliimman ja sillä pääsikin pehmustetuille penkeille pääkatsomoon perhekannattajien seuraan. Vaikka 3€ voi tuntua naurettavan pieneltä hinnalta, se on tavalliselle Marokkolaiselle kuitenkin iso raha joten yli 40000 ihmistä vetävä stadion näytti kiusallisen tyhjältä.    

Mielikuvituksellisesti nimetty Ultras Crazy Boys piti päädyssä kuitenkin hienosti tunnelmaa yllä, ja yltyi hetkittäin jopa veljelliseen painiin mekkalapoliisien kanssa. Pääkatsomossa keskityttiin pelin seuraamiseen, tuomarille huuteluun ja omien sättimiseen. Maininnanarvoista on myös nuorten huivipäisten tyttöjen muutamakymmenpäinen kannattajajoukko. Täällä naisten asema taitaakin olla muslimimaista kaikkein parhaimmassa jamassa, ja äänensä saa tuoda kuuluviin niin katsomossa kuin sen ulkopuolellakin. Ottelussa mentiin tilanteessa kojokojo aina lisäajalle asti. Itse poistuin katsomosta lisäajan alkaessa, koska sopimani noutoaika taksisuharini kanssa oli käsillä. Ulkopuolella pystyin yleisön kohahduksesta päättelemään että taisin poistua minuuttia liian aikaisin. Kertoivat vielä illalla kylillä että olisi ollut pirun komea veto. No eihän tässä onneksi kovin kaukaa tultu tätä katsomaan. Nahkatakkiäijä saapui sovitulle paikalle akateemisen vartin myöhässä, mutta saapui kuitenkin. Mitä ottelun jälkeen ympärilleni katselin, niin minkäänlaista julkista liikennettä ei kaupungin suuntaan stadikalta lähtenyt. Porukka virtasi kotejansa kohti autoilla, mopoilla ja jotkut jopa kävellen. Kiittelin onneani etten valinnut arabiankielinen paperilappu-optiota. Sinnehän olisin jäänyt. Kawkab Marrakech - USM Oujda siis 1-0 ja stadionbongaus numero 136 suoritettu.

Marrakech kaupunkina on kaikessa hektisyydessään hypnoottinen. Vaati hieman totuttelua hypätä talvisen uneliaasta Riihimäestä keskelle paikallista hulinaa. Muutaman tunnin Medinassa harhailun jälkeen hommaan kuitenkin tottui, ja hihasta nykiviin kauppamiehiin osasi suhtautua jo huumorilla. Tupakkiaskinkin ostaminen edellyttää tinkaamisprosessia ja helposti höynäytettävältä häviää ylimääräinen valuutta taskusta helposti. Upea kaupunki kuitenkin kaikinpuolin, Englantia osataan kivasti, Ranskaa puhuvat luonnollisesti kaikki. Ruoka on hyvää ja katukeittiössä hinnatkin kohdallaan. Majapaikkojen tarjonta on runsasta ja alle kymmenellä eurolla irtosi kodikkaasta majatalosta privaattihuone. Kokonsa perusteella se on tosin edellisessä elämässään toimittanut siivouskomeron virkaa. Iso osa muista vieraista tuntuu keskittyneen pääasiassa hasiksen pössyttelyyn, itsehän tiedän että huumeet on myrkkyä. Alkoholia täällä ei terasseilla tarjoilla, ja klubiskenessä pyörinnee sellaista hämärähemmoa että passaan ne pirskeet suosiolla. Tänään paikallinen palloliitto päätti että kertaalleen siirretty Rabatin paikallisottelu pelataan huomenna. Aamupäivän agendana on siis jonkinlaisen kyydin etsiminen pääkaupunkiin. Parturiinkin pitäis mennä, kun kauppiaat tituleeraavat jo Ali Babaksi.